Skip to Main Content
It looks like you're using Internet Explorer 11 or older. This website works best with modern browsers such as the latest versions of Chrome, Firefox, Safari, and Edge. If you continue with this browser, you may see unexpected results.

Lähteiden käyttö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa: Lähdeviitteet eli tekstiviitteet

Sivustolla ohjeistetaan viittaamaan lähteisiin ja laatimaan lähdeluettelo Xamkin ohjeiden mukaisesti.

Lähteiden käyttö

Lähdeviitteitä käyttämällä kirjoittaja pyrkii erottamaan oman tekstinsä lähteistä referoimastaan tekstistä. Lähteisiin viitataan, jotta tekstissä olisi läpinäkyvästi esillä, mihin tieto pohjautuu.

Lähdeviite sijoitetaan suoraan lainatun tai referoidun tekstin yhteyteen sulkeisiin. Jos lähteellä on kirjoittaja tai toimittaja, sitä käytetään aina ensisijaisesti. Jos kirjoittajaa tai toimittajaa ei ole nimetty, voidaan lähde merkitä lähdeluetteloon joko julkaisijan tai otsikon mukaan.

Viitteessä mainitaan kirjoittajan sukunimi (tai sen puuttuessa julkaisijayhteisö tai teoksen tai artikkelin otsikko tai otsikon ensimmäiset sanat) ja tekstin ilmestymisvuosi sekä mahdolliset sivut. Sivut merkitään silloin, kun niillä selvästi viitataan tietyille lähteen sivuille.

Täten lähdeviite voi olla (Sukunimi vuosi), (Sukunimi vuosi, sivut), (Julkaisija vuosi), (Julkaisija vuosi, sivut), (Otsikko vuosi), (Otsikko vuosi, sivut). Huomaa kuitenkin, että teksti- eli lähdeviitteeseen ei merkitä tekijän etunimen alkukirjainta, kuten lähdeluetteloon merkitään.

Jos teoksessa ei ole mainittu sivunumeroita tai jos viitataan koko teokseen, ei viitteeseen tule sivunumeroita. Jos sivunumerottomassa lähteessä on lukuja, voidaan viitata lukuun. Kun viittaus koskee yhtä virkettä, se sisältyy virkkeeseen ja loppupiste tulee sulkeiden ulkopuolelle, muutoin viite muodostaa oman virkkeensä. Printtilähteissä ja sähköisissä lähteissä noudatetaan samoja periaatteita.

Yleisesti kuviin, taulukoihin yms. tekstiobjekteihin, joilla on oma juokseva numerointi ja otsikointi (ns. kuvateksti), tulee leipätekstissä aina viitata.

 

Lähdeviitteet tekstissä

Kun viitataan yhteen virkkeeseen, tulee piste vain sulkujen ulkopuolelle:

Virke (Lähde).

 

Esimerkkejä:

Koska on vaikea erillisiä ihmisiä haastattelemalla tavoittaa ihmisiä yhdistäviä piirteitä, voidaan tutkia kertomuksia, joita yksilöt toisilleen kertovat (Alasuutari 2001, 121).

Tämä vaiva saa yleensä alkunsa pienestä mikrorepeämästä plantaarifaskiassa (Orava ym. 2002, 1497).

Moni opinnäytetyöpajassa käyvä saa apua kirjoitusprosessiinsa (Hankala s.a.).

Lähdeviitteiden tarkat merkinnät lisäävät tekstin luotettavuutta (Salminen 2014, luku 3).

Kun viitataan useampaan kuin yhteen edellä olevaan virkkeeseen, piste kirjoitetaan sulkujen sisään ja lähdeviitettä edeltävän virkkeen loppuun. Lähdeviite muodostaa näin ikään kuin oman virkkeensä.

Virke. Virke. (Lähde.)

 
Esimerkkejä:

Työntekijän osaamisvaatimukset ovat erilaisia kuin ennen. Osaaminen koostuu hankkeiden ja projektien hallinnasta, kyvystä uusiin innovaatioihin, kyvystä työskennellä monikulttuurisissa verkostoissa ja neuvottelutaidoista sekä sosiaalisesta älykkyydestä. (Rastas & Einola-Pekkinen 2001, 55.)

Kestävän kehityksen näkökulmat nivoutuvat toisiinsa. Hyvinvointimme pohjautuu maapallon resursseihin. (Kestävä kehitys s.a.)

Yhteen tai useampaan virkkeeseen voi viitata siten, että viitteen upottaa keskelle virkettä. Tämä on niin sanottu kirjoittajalähtöinen viittaustapa, jossa kirjoittaja nostetaan äänenä esiin tekstissä. Tapa (Tekijä vuosi, sivut) on vastaavasti asialähtöinen viittaustapa, jossa itse asia nostetaan etualalle ja tekijä on enemmän taustalla. Tällöin pistettä ei tule viitteeseen, mutta vuodeton s.a.-merkintä on tästä poikkeus.

 

Esimerkkejä:

Paajasen ym. (2002, 18) mukaan tällä hetkellä Suomessa on 44 biojätteen käsittelypaikkaa.

Äijö ym. (s.a.) tarkastelevat – –. Johtopäätökset perustuvat Kaljusen (s.a., 40) esittelemään malliin.

Murkula-Pettersson ym. (2019, 4) esittävät, että amk-opiskelijoiden viikonloppuihin kuuluisi tunti kielenhuoltotehtäviä lauantaisen iltasaunan jälkeen. Tervanjuonti- ja muikunsyöntiministeriön (2020, 493) julkilausuman mukaan tämä saattaisi heikentää opiskelijakuntien kreisibailaamismahdollisuuksia.

Lähteitä referoidaan omin sanoin. Suorat lainaukset ovat harvinaisia poikkeustapauksia, joiden käyttö pitää voida perustella. Suora lainaus merkitään joko lainausmerkeillä tai kursivoinnilla tekstiin. Pitemmissä lainauksissa voi tekstin sisentää sarkaimen verran ja käyttää riviväliä 1.

 

Esimerkkejä:

Soikkeli (2005) kärjistää, että miestutkimus tuntuu muuttuneen valmiiden maskuliinisuuden stereotyyppien epätoteen näyttämiseksi.

Kauhanen (2002, E2) toteaa: ”– – koska kaikki on aina asiakaslähtöistä, saa yhden asiakkaan pikkurillin vinkkaus jossain päin maailmaa sadat ihmiset järjestelemään työnsä ja muut projektinsa.”

Jos lähteen tekijä tunnetaan, häneen viitataan. Pelkkä sukunimi ja vuosi sekä mahdolliset sivunumerot riittävät. Muut lähteen tiedot lukija voi tarkastaa lähdeluettelosta.

Esimerkkejä:

Juuresmaa (2013, 77–80) esittelee kirjassaan viisi tapaa selvitä palsternakan kuorimisesta.

Viime vuosien trendi englannin opettamisessa on ollut yhteispunnertaminen luokassa (Koho 2019).

Jotta Viestintätaidot-opintojaksosta voi saada arvosanaksi 5, tulee opiskelijan heittää iltaisin suolaa olkansa yli ja sylkäistä neljästi kattoon. Tällainen menettely takaa automaattisesti hyvän opiskelumenestyksen. (Norrbacka 2019.)

 

Jos lähteen tekijöitä on kaksi, molemmat mainitaan aina lähdeviitteessä. Tekijöiden väliin kirjoitetaan &-merkki lähdeviitteen sisällä. Jos tekijänimet ovat sanoja virkkeessä, kirjoitetaan niiden väliin ja-sana.

Esimerkkejä:

Ongelmaperustainen oppiminen ei kiinnity mihinkään yhteen oppimisteoriaan. Keskeistä on kuitenkin opiskelijoiden ja tuutorin vuorovaikutustaidot ja kyvykkyys yhteisöllisyyteen. (Nummenmaa & Virtanen 2002, 35–36.)

Nummenmaan ja Virtasen mukaan (2002, 35–36) ongelmaperustainen oppiminen ei kiinnity mihinkään yhteen oppimisteoriaan. Keskeistä on kuitenkin opiskelijoiden ja tuutorin vuorovaikutustaidot ja kyvykkyys yhteisöllisyyteen.

Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, merkitään ensimmäisestä viittauskerrasta lähtien ym.-lyhenne. Jos vaarana on, että lähdeviite ei vie yksilölliseen kohtaan lähdeluettelossa, merkitään niin monta tekijää, että viitteestä tulee yksilöllinen.


Esimerkkejä:

Simakettu ym. (2016, 44) ovat tarkastelleet naakkaparven kommunikaatiota kaupungissa.

Argumentoiva rakenne sopii minkä tahansa tekstin osioksi, kun kirjoittaja pyrkii esittämään asiasta perustellun kannan (Kauppinen ym. 2010, 129).

Hammaslääkärin vastaanottoauloissa on testattu uusia rentoutustuoleja, joiden toivotaan helpottavan asiakkaiden jännitystä. Myös käynnin lopuksi annettavien tarrojen valikoimaa on lisätty kunnallisella puolella. (Elohiiruli, Kettukarkkinen ym. 2018, 63.)

Ensisijaisesti kirjoittajan tulee käyttää alkuperäisiä lähteitä. Jos tieto ei perustu alkuperäiseen lähteeseen, on siitä kerrottava tekstissä. Tietoa lähteen lähteestä tulee käyttää vain harkitusti. Lähdeluetteloon merkitään vain käytetty lähde, ei alkuperäistä.

 

Esimerkkejä:

Häberli (2004) toteaa, että joskus muotoilijalle saatetaan sanoa, ettei tuotetta voi toteuttaa vain siksi, että tekijät ovat laiskoja kokeilemaan uutta ja laiskoja ottamaan haasteita vastaan (Kinturi 2004, 110).

Joskus muotoilijalle saatetaan sanoa, ettei tuotetta voi toteuttaa vain siksi, että tekijät ovat laiskoja kokeilemaan uutta ja laiskoja ottamaan haasteita vastaan (Häberli 2004, Kinturin 2004, 110 mukaan).

Häberli (2004) = ensisijainen lähde, joka olisi hyvä kaivaa esiin, mutta johon tässä viitataan toisen lähteen kautta
Kinturi (2004) = toissijainen lähde, jonka kautta tässä viitataan ensisijaiseen lähteeseen

 

Sinkkosen (2002, 152) mukaan Harris (2000) on kritisoinut sitä, että lapsen varhaisen hoivan vaikutukset yleistetään koskemaan lapsen muita myöhempiä suhteita.

Jos tekstissä käytetään montaa samanvuotista samalta tekijältä olevaa lähdettä, merkitään pieni a-, b- c- jne. -kirjain vuositietoon. Kirjaimet tulevat vuositietoon lähdeluettelon järjestyksen eli aakkostuksen perusteella. Se lähde, joka näistä on lähdeluettelossa aakkosissa ensimmäisenä, on a-lähde, seuraava lähde on b-lähde jne. Pienet kirjaimet auttavat yksilöimään lähteen. Lue asiasta lisää lähdeluetteloesimerkeistä.

Esimerkkejä:

Mikkelin vesistöissä uiville hirville on esitetty pidettäväksi sukelluskursseja uimahallilla (Markkanen 2017c).

Sosiaali- ja terveysministeriö (2020b) ja opetusministeriö (2019) ovat neuvotelleet yhdistyvänsä yhdeksi ministeriöksi, jonka nimi olisi terveydellinen opetusministeriö.

Humanistien veljeymäliitto on kehitellyt korona-ajan tylsistymistä vastaan useita eri seurapelejä. Tutkimusten mukaan vähiten suosittuja olivat sylkyhippa, trampoliinipesäpallo ja särjenmetsästys. (Välivarvas 2021a, 55; Välivarvas 2021b, 20–24.)

 

Yllä olevien esimerkkien mukaan lähdeluettelossa olisi ainakin kolme Markkanen 2017 -lähdettä (a, b, c), kaksi sosiaali- ja terveysministeriö 2020 -lähdettä (a ja b) sekä yksi opetusministeriö 2019 -lähde.

Huomaa, että a, b, c jne. erotinta ei voi käyttää s.a.-merkinnän kanssa, esim. s.a.a., s.a.b., s.a.c. jne.

 

 

Lähdeviitemerkinnöissä lain nimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, mutta juoksevassa tekstissä pienellä kirjaimella. Kun viitataan lakiin, ensimmäisellä viittauskerralla voi mainita lain säätöajankohdan ja numeron. Myöhemmät viittaukset sisältävät vain lain nimen ja kohdan.

 

Esimerkkejä:

Kun teoksen kappale on tekijän suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella, kappaleen saa levittää edelleen (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404).

Mitä 1. momentissa säädetään, ei koske teoksen kappaleen saattamista yleisön saataviin vuokraamalla tai siihen verrattavalla oikeustoimella. Rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuotteen saa kuitenkin vuokrata yleisölle. (Tekijänoikeuslaki 19. § mom. 2.)

Lähdeviitteessä vuosi voidaan liittää kaksoispisteellä standardin tunnukseen.

 

Esimerkkejä:

Energiatehokkuuden ja energian säästöjen merkitys korostuu erityisesti kustannusten noustessa (SFS-EN 16212: 2013, 2).

 

Näytepalamittauksessa betoniin porataan porauskruunulla ympyrän muotoinen railo 5 mm haluttua mittaus syvyyttä matalammalle. Betoni poistetaan railon alapintaan asti, minkä jälkeen reiän pohjalta piikataan näytepaloja. (RT 14-10984: 2010.)

Jos lähteellä ei ole henkilötekijää, voidaan lähde merkitä joko julkaisijayhteisön tai otsikon mukaan lähdeluetteloon. Täten lähdeviitteeksi tulee joko julkaisijayhteisö tai otsikko. Jos otsikko on pitkä, voi sen lyhentää kolmella pisteellä.

 

Esimerkkejä:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Kela selvittävät keväällä 2020 opiskelijoiden hyvinvointia (THL 2020).

Jotta lapsen puolesta asioiminen voidaan laajentaa Omakannassa 10–17-vuotiaisiin, on tehtävä laajoja muutoksia potilastietojärjestelmiin kaikkialla Suomessa (Yli 10-vuotiaiden...2020).

 

Jos lähdeviitteeseen merkitään useita lähteitä, kirjoitetaan niiden väliin puolipiste. Lähteet voi merkitä joko aakkosjärjestykseen tai aikajärjestykseen.

 

Esimerkkejä:

Arjen elämä muotoutuu sitä elävän ihmisen näköiseksi. Arkea ohjaavat kirjoitetut ja kirjoittamattomat normit, ja voikin sanoa, että ihminen on kulttuurinsa tuote. (Flow & Morris 2000, 315–346; Eisenhart 2001a, 209–225.)

Koulun internetverkon palomuuria on päivitetty 2018 vuoden lopulla. Nykyinen palomuuri on tehty asbestilla kyllästetyistä opinnäytetyöteksteistä ja sen luvataan olevan niin suuri uhka hakkereille, että tietomurtoja ei enää koskaan tule. (Ryystö ym. 2018; Harvahampi s.a.)

Jos tekijättömästä lähteestä käytetään otsikkomuotoa ja otsikko on pitkä, voi otsikkoa lyhentää kolmella pisteellä. Lyhentämisen jälkeenkin lähdeviitteen tulee viedä vain yhteen lähteeseen lähdeluettelossa. Lähdeluettelossa otsikkoa ei lyhennetä.

 

Esimerkkejä:

Puutuotealan kasvukyky vaihtelee toimialoittain (Puutuotealan perheyritys… 2004). (koko nimenä lähdeluetteloon: Puutuotealan perheyritys kasvaa, mikäli yrittäjän motivaatio riittää. 2004. Puumies 2, 2–4.)

Jos viitataan samaan lähteeseen toistuvasti, voi käyttää joko mts.-lyhennettä tai mt.-lyhennettä.

 

Näiden lyhenteiden käyttö on kuitenkin tarkoituksenmukaista vain yhden tekstikappaleen sisällä, koska muuten lukija ei helposti löydä, mitä lähdettä tarkoitetaan, jos esimerkiksi samalta tekijältä on useita lähteitä ja kaikkiin on aiemmassa tekstissä viitattu. Lyhenteiden käyttöä kannattaa siis miettiä ymmärrettävyyden kannalta. Tavanomainen viittaaminen on aina paras vaihtoehto.

 

Esimerkkejä:

Tämä on muotoilun alalla melko uutta (mts. 23), vaikka joitakin kokeiluja Suomessakin on jo tehty. (pieni alkukirjain virkkeen keskellä, mts. = mainitussa teoksessa sivulla)

Käyttäjälähtöisyys on menestyksekkään tuotekehittelyprosessin kulmakivi. Tuotteen on oltava helppokäyttöinen, hyödyllinen ja haluttava. (Mt.) (iso alkukirjain viitattaessa useaan virkkeeseen, mt. = mainitussa teoksessa)

 

Kirjoittaja voi viitata taulukoihin, kuviin, liitteisiin tai vaikkapa tekstin muihin lukuihin omassa tekstissään.

 

Esimerkkejä:

Pieni alkukirjain virkkeen sisällä, huom. pisteen paikka:

Oppivassa organisaatiossa tekeminen, tietojen kerääminen, arviointi ja suunnittelu vuorottelevat päättymättömän kehän tavoin (kuva 8).

 

iso alkukirjain viitattaessa useaan virkkeeseen, huom. pisteen paikka:

Kyselylomake koostuu strukturoiduista kysymyksistä ja avoimesta kysymyksestä. Avoimena kysymyksenä tiedusteltiin henkilöstön kehittämisehdotuksia toimintojen sujuvuuden lisäämiseksi. (Liite 3.)

Lehtiartikkeliin viitataan tekstin kirjoittajan nimellä. Jos kirjoittajaa ei ole mainittu, viitataan artikkelin otsikkoon. Lehden nimeen ei viitata.

 

Esimerkkejä:

Kauhasen (2005, E2) mukaan luovaksi luultujen asiantuntijoiden jokainen työ on liukuhihnaan kahlittu ja projektoitu. (henkilötekijä vuosi, sivu; huom. ei lehden nimeä!)

On esitetty, että kaavoitukseen tulisi ottaa maininta lämmitystavasta (Lämmitystapaa ei määrätä kaavalla 2005, 6). (ei henkilötekijää)

Pääsääntö on, että sähköisiin lähteisiin viitataan samoin kuin paperimuotoisiin, eli viite on muodossa

"(Kirjoittajan sukunimi vuosi, mahdolliset sivut)", jos lähteellä on henkilökirjoittaja tai -tekijä.

 

Jos kirjoittajaa ei ole mainittu, merkitään joko "(Julkaisijayhteisö vuosi, mahdolliset sivut)" tai "(Otsikko vuosi, mahdolliset sivut)".

 

Esimerkkejä:

Sairaanhoitajaliiton mukaan (2013) yrittäjäsairaanhoitajaksi liittynyt on samalla myös yrittäjäsairaanhoitajaverkoston jäsen.

Hauskoja ja hyviä englanninkielisiä kirjoittamisen oppaita (ks. esim. Harvey 2001) on internetissä runsaasti.

Työn kehittämisen tarve syntyykin Kolkan (2001, 203) mukaan arkipäivän koetusta ongelmasta.

Hevosten kasvatus ja ravihevosten pitäminen katsotaan usein harrastustoiminnaksi (KHO 5.3.1987/706).

Jos lähde ei sisällä sivunumeroita, ei niitä voi mainita:

Jos sipulinkynsiä laittaa kourallisen viikoksi tyynyn alle, kihartuvat hiukset luonnostaan (Tukkanen 2020).

E-kirjoissa ei välttämättä ole sivunumeroita merkittyinä mutta luvut ovat. Kirjoittajan täytyy ohjata tällaisessakin tapauksessa lukija mahdollisimman tarkasti kohtaan, josta on referoinut tietoa:

Työelämää aloitteleva tutkija saattaa pohtia, miten omia ajatuksia voi peilata toisten kirjoissa esittämiin ajatuksiin (Vilkka 2015, luku 3: Ideataso).