Lähdeviitteitä käyttämällä kirjoittaja pyrkii erottamaan oman tekstinsä lähteistä referoimastaan tekstistä. Lähteisiin viitataan, jotta tekstissä olisi läpinäkyvästi esillä, mihin tieto pohjautuu. Lähdeviite on pieni pätkä informaatiota, jonka avulla lukija löytää tekstin lopusta olevasta lähdeluettelosta tekstissä käytetystä lähteestä täydemmät tiedot.
Huomaa, että tekstiin merkitään myös, jos tekoälysovellusta on käyttänyt tekstin tukityökaluna. Lue lähdeviiteohjeen tämä kohta.
Lähdeviite sijoitetaan suoraan lainatun tai referoidun tekstin yhteyteen sulkeisiin. Jokaisessa tekstikappaleessa, jossa lähteitä on referoitu, pitää lähdeviite tai -viitteet olla merkittynä. Kun viittaus koskee yhtä virkettä, se sisältyy virkkeeseen ja loppupiste tulee sulkeiden ulkopuolelle, muutoin viite muodostaa oman virkkeensä.
Jos lähteellä on kirjoittaja tai toimittaja, sitä käytetään aina ensisijaisesti. Jos kirjoittajaa tai toimittajaa ei ole nimetty, voidaan lähde merkitä lähdeluetteloon joko julkaisijan tai otsikon mukaan. Viitteessä mainitaan kirjoittajan sukunimi (tai sen puuttuessa julkaisijayhteisö tai teoksen tai artikkelin otsikko tai otsikon ensimmäiset sanat) ja tekstin ilmestymisvuosi sekä mahdolliset sivut. Sivut merkitään silloin, kun niillä selvästi viitataan tietyille lähteen sivuille.
Lähdeviite voi olla (Sukunimi vuosi), (Sukunimi vuosi, sivut), (Julkaisija vuosi), (Julkaisija vuosi, sivut), (Otsikko vuosi), (Otsikko vuosi, sivut). Huomaa kuitenkin, että teksti- eli lähdeviitteeseen ei merkitä tekijän etunimen alkukirjainta, kuten lähdeluetteloon merkitään. Vuodettomien lähteiden vuositiedoksi merkitään "s.a.", esimerkiksi (Sukunimi s.a.). Printtilähteissä ja sähköisissä lähteissä noudatetaan samoja periaatteita.
Jos teoksessa ei ole mainittu sivunumeroita tai jos viitataan koko teokseen, ei viitteeseen tule sivunumeroita. Jos sivunumerottomassa lähteessä on lukuja, silloin viitataan lukuun.
Yleisesti kuviin, taulukoihin yms. tekstiobjekteihin, joilla on oma juokseva numerointi ja otsikointi (ns. kuvateksti), tulee leipätekstissä aina viitata. Lähdeviite merkitään kuvan tai taulukon otsikkoon, katso lisäesimerkkejä kohdasta Valokuvien, piirrosten, graafien ja taulukoiden käyttö.
Kun viitataan yhteen virkkeeseen, tulee piste vain sulkujen ulkopuolelle:
Virke (Lähde).
Esimerkkejä:
Koska on vaikea erillisiä ihmisiä haastattelemalla tavoittaa ihmisiä yhdistäviä piirteitä, voidaan tutkia kertomuksia, joita yksilöt toisilleen kertovat (Alasuutari 2001, 121).
Tämä vaiva saa yleensä alkunsa pienestä mikrorepeämästä plantaarifaskiassa (Orava ym. 2002, 1497).
Lähdeviitteissä erotetaan sivunumerot pilkuin (Kamppuri 2021, 17, 20, 22).
Moni opinnäytetyöpajassa käyvä saa apua kirjoitusprosessiinsa (Hankala s.a.).
Lähdeviitteiden tarkat merkinnät lisäävät tekstin luotettavuutta (Salminen 2014, luku 3).
Kun viitataan useampaan kuin yhteen edellä olevaan virkkeeseen, piste kirjoitetaan sulkujen sisään ja lähdeviitettä edeltävän virkkeen loppuun. Lähdeviite muodostaa näin ikään kuin oman virkkeensä.
Virke. Virke. (Lähde.)
Esimerkkejä:
Työntekijän osaamisvaatimukset ovat erilaisia kuin ennen. Osaaminen koostuu hankkeiden ja projektien hallinnasta, kyvystä uusiin innovaatioihin, kyvystä työskennellä monikulttuurisissa verkostoissa ja neuvottelutaidoista sekä sosiaalisesta älykkyydestä. (Rastas & Einola-Pekkinen 2001, 55.)
Kestävän kehityksen näkökulmat nivoutuvat toisiinsa. Hyvinvointimme pohjautuu maapallon resursseihin. (Kestävä kehitys s.a.)
Lähdeviitteen sivunumerot erotetaan pilkuin. Puolipiste merkitään eri lähteiden väliin. (Kurppa 2021, 44–45; Pohjoismäki 2022, 12, 15–17.)
Alla olevassa esimerkissä Rastaan ja Einola-Pekkisen lähteeseen viitataan ensiksi kokonaisuutena, myöhemmin viitataan tarkkaan kohtaan lähteessä.
Koska on vaikea erillisiä ihmisiä haastattelemalla tavoittaa ihmisiä yhdistäviä piirteitä, voidaan tutkia kertomuksia, joita yksilöt toisilleen kertovat (Alasuutari 2001, 121). Tätä on tutkittu muun muassa havainnoiden työpaikkakeskusteluja, joissa teemana ovat olleet nykytyön kasvavat osaamishaasteet. Rastaan ja Einola-Pekkisen (2001) mukaan työntekijän osaamisvaatimukset ovat erilaisia kuin ennen. Osaaminen koostuu hankkeiden ja projektien hallinnasta, kyvystä uusiin innovaatioihin, kyvystä työskennellä monikulttuurisissa verkostoissa ja neuvottelutaidoista sekä sosiaalisesta älykkyydestä. (Rastas & Einola-Pekkinen 2001, 55.) Tässä tutkimuksessa keskityn projektinhallintaan.
Jos haluaa merkitä lähteen ulottuma-alan tarkasti, voi käyttää ns. paketointitekniikkaa (ks. esim. Kniivilä ym. 2012, 124). Tällainen merkintä on aika usein tarpeeton. Hyvä on kuitenkin muistaa, että lähdeviitteestä tulee aina, mistä kohtaa lähdettä tieto on peräisin. Täten ensimmäiselläkin kerralla (ks. alla oleva esimerkki) olisi hyvä sivunumero merkitä, vaikka sen kirjoittaminen tuntuisikin toistamiselta:
Silmänkantaman ja Lerssin (2022, 140–141) mukaan lähdemerkintöjen kirjoittamistaito periytyy sukupolvelta toiselle miimikkoperinteenä varsinkin Etelä-Savossa. Monet lähdemerkintäperinnettä nuoremmalle sukupolvelle opettavat kokevat etenkin tieteellisten artikkelien lähdeluettelokohdat vaikeiksi imitoida sanoitta. Asiasta on vireillä useita korkeakouluhankkeita. (Silmänkantama & Lerssi 2022, 140–141.)
Yhteen tai useampaan virkkeeseen voi viitata siten, että viitteen upottaa keskelle virkettä. Tämä on niin sanottu kirjoittajalähtöinen viittaustapa, jossa kirjoittaja nostetaan äänenä esiin tekstissä. Tapa (Tekijä vuosi, sivut) on vastaavasti asialähtöinen viittaustapa, jossa itse asia nostetaan etualalle ja tekijä on enemmän taustalla. Tällöin pistettä ei tule viitteeseen, mutta vuodeton s.a.-merkintä on tästä poikkeus.
Esimerkkejä:
Paajasen ym. (2022, 18) mukaan Suomessa on 44 opinnäytejätteen käsittelypaikkaa.
Äijö ym. (s.a.) tarkastelevat – –. Johtopäätökset perustuvat Kaljusen (s.a., 40) esittelemään malliin.
Murkula-Pettersson ym. (2019, 4) esittävät, että amk-opiskelijoiden viikonloppuihin kuuluisi tunti kielenhuoltotehtäviä lauantaisen iltasaunan jälkeen. Tervanjuonti- ja muikunsyöntiministeriön (2020, 493) julkilausuman mukaan tämä saattaisi heikentää opiskelijakuntien kreisibailaamismahdollisuuksia.
Jos lähteen tekijä tunnetaan, häneen viitataan. Pelkkä sukunimi ja vuosi sekä mahdolliset sivunumerot riittävät. Muut lähteen tiedot lukija voi tarkastaa lähdeluettelosta.
Esimerkkejä:
Juuresmaa (2013, 77–80) esittelee kirjassaan viisi tapaa selvitä palsternakan kuorimisesta.
Viime vuosien trendi englannin opettamisessa on ollut yhteispunnertaminen luokassa (Koho 2019).
Jotta Viestintätaidot-opintojaksosta voi saada arvosanaksi 5, tulee opiskelijan heittää iltaisin suolaa olkansa yli ja sylkäistä neljästi kattoon. Tällainen menettely takaa automaattisesti hyvän opiskelumenestyksen. (Norrbacka 2019.)
Jos lähteen tekijöitä on kaksi, molemmat mainitaan aina lähdeviitteessä. Tekijöiden väliin kirjoitetaan &-merkki lähdeviitteen sisällä. Jos tekijänimet ovat sanoja virkkeessä, kirjoitetaan niiden väliin ja-sana.
Esimerkkejä:
Ongelmaperustainen oppiminen ei kiinnity mihinkään yhteen oppimisteoriaan. Keskeistä on kuitenkin opiskelijoiden ja tuutorin vuorovaikutustaidot ja kyvykkyys yhteisöllisyyteen. (Nummenmaa & Virtanen 2002, 35–36.)
Nummenmaan ja Virtasen mukaan (2002, 35–36) ongelmaperustainen oppiminen ei kiinnity mihinkään yhteen oppimisteoriaan. Keskeistä on kuitenkin opiskelijoiden ja tuutorin vuorovaikutustaidot ja kyvykkyys yhteisöllisyyteen.
Jos tekijöitä on useampia kuin kaksi, merkitään ensimmäisestä viittauskerrasta lähtien ym.-lyhenne. Jos vaarana on, että lähdeviite ei vie yksilölliseen kohtaan lähdeluettelossa, merkitään niin monta tekijää, että viitteestä tulee yksilöllinen.
Esimerkkejä:
Simakettu ym. (2016, 44) ovat tarkastelleet naakkaparven kommunikaatiota kaupungissa.
Argumentoiva rakenne sopii minkä tahansa tekstin osioksi, kun kirjoittaja pyrkii esittämään asiasta perustellun kannan (Kauppinen ym. 2010, 129).
Hammaslääkärin vastaanottoauloissa on testattu uusia rentoutustuoleja, joiden toivotaan helpottavan asiakkaiden jännitystä. Myös käynnin lopuksi annettavien tarrojen valikoimaa on lisätty kunnallisella puolella. (Elohiiruli, Kettukarkkinen ym. 2018, 63.)
Lähteitä referoidaan omin sanoin. Suorat lainaukset ovat harvinaisia poikkeustapauksia, joiden käyttö pitää voida perustella. Suora lainaus merkitään joko lainausmerkeillä tai kursivoinnilla tekstiin. Pitemmissä lainauksissa voi tekstin sisentää sarkaimen verran ja käyttää riviväliä 1.
Esimerkkejä:
Soikkeli (2005) kärjistää, että miestutkimus tuntuu muuttuneen valmiiden maskuliinisuuden stereotyyppien epätoteen näyttämiseksi.
Kauhanen (2002, E2) toteaa: ”– – koska kaikki on aina asiakaslähtöistä, saa yhden asiakkaan pikkurillin vinkkaus jossain päin maailmaa sadat ihmiset järjestelemään työnsä ja muut projektinsa.”
Jos lähdeviitteeseen merkitään useita lähteitä, kirjoitetaan niiden väliin puolipiste. Lähteet voi merkitä joko aakkosjärjestykseen tai aikajärjestykseen.
Esimerkkejä:
Arjen elämä muotoutuu sitä elävän ihmisen näköiseksi. Arkea ohjaavat kirjoitetut ja kirjoittamattomat normit, ja voikin sanoa, että ihminen on kulttuurinsa tuote. (Flow & Morris 2000, 315–346; Eisenhart 2001a, 209–225.)
Koulun internetverkon palomuuria on päivitetty 2018 vuoden lopulla. Nykyinen palomuuri on tehty asbestilla kyllästetyistä opinnäytetyöteksteistä ja sen luvataan olevan niin suuri uhka hakkereille, että tietomurtoja ei enää koskaan tule. (Ryystö ym. 2018; Harvahampi s.a.)
Jos lähde ei sisällä sivunumeroita, ei niitä voi mainita:
Jos sipulinkynsiä laittaa kourallisen viikoksi tyynyn alle, kihartuvat hiukset luonnostaan (Tukkanen 2020).
E-kirjoissa ei välttämättä ole sivunumeroita merkittyinä mutta luvut ovat. Kirjoittajan täytyy ohjata tällaisessakin tapauksessa lukija mahdollisimman tarkasti kohtaan, josta on referoinut tietoa:
Työelämää aloitteleva tutkija saattaa pohtia, miten omia ajatuksia voi peilata toisten kirjoissa esittämiin ajatuksiin (Vilkka 2015, luku 3: Ideataso).
Pääsääntö on, että sähköisiin lähteisiin viitataan samoin kuin paperimuotoisiin, eli viite on muodossa
"(Kirjoittajan sukunimi vuosi, mahdolliset sivut)", jos lähteellä on henkilökirjoittaja tai -tekijä.
Jos kirjoittajaa ei ole mainittu, merkitään joko "(Julkaisijayhteisö vuosi, mahdolliset sivut)" tai "(Otsikko vuosi, mahdolliset sivut)".
Esimerkkejä:
Sairaanhoitajaliiton mukaan (2013) yrittäjäsairaanhoitajaksi liittynyt on samalla myös yrittäjäsairaanhoitajaverkoston jäsen.
Hauskoja ja hyviä englanninkielisiä kirjoittamisen oppaita (ks. esim. Harvey 2001) on internetissä runsaasti.
Työn kehittämisen tarve syntyykin Kolkan (2001, 203) mukaan arkipäivän koetusta ongelmasta.
Hevosten kasvatus ja ravihevosten pitäminen katsotaan usein harrastustoiminnaksi (KHO 5.3.1987/706).
Jos lähteellä ei ole henkilötekijää, voidaan lähde merkitä joko julkaisijayhteisön tai otsikon mukaan lähdeluetteloon. Täten lähdeviitteeksi tulee joko julkaisijayhteisö tai otsikko. Jos otsikko on pitkä, voi sen lyhentää kolmella pisteellä.
Esimerkkejä:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Kela selvittävät keväällä 2020 opiskelijoiden hyvinvointia (THL 2020).
Jotta lapsen puolesta asioiminen voidaan laajentaa Omakannassa 10–17-vuotiaisiin, on tehtävä laajoja muutoksia potilastietojärjestelmiin kaikkialla Suomessa (Yli 10-vuotiaiden...2020).
Kirjoittaja voi viitata taulukoihin, kuviin, liitteisiin tai vaikkapa tekstin muihin lukuihin omassa tekstissään.
Esimerkkejä:
Pieni alkukirjain virkkeen sisällä, huom. pisteen paikka:
Oppivassa organisaatiossa tekeminen, tietojen kerääminen, arviointi ja suunnittelu vuorottelevat päättymättömän kehän tavoin (kuva 8).
Iso alkukirjain viitattaessa useaan virkkeeseen, huom. pisteen paikka:
Kyselylomake koostuu strukturoiduista kysymyksistä ja avoimesta kysymyksestä. Avoimena kysymyksenä tiedusteltiin henkilöstön kehittämisehdotuksia toimintojen sujuvuuden lisäämiseksi. (Liite 3.)
Jos tekijättömästä lähteestä käytetään otsikkomuotoa ja otsikko on pitkä, voi otsikkoa lyhentää kolmella pisteellä. Lyhentämisen jälkeenkin lähdeviitteen tulee viedä vain yhteen lähteeseen lähdeluettelossa. Lähdeluettelossa otsikkoa ei lyhennetä.
Esimerkkejä:
Puutuotealan kasvukyky vaihtelee toimialoittain (Puutuotealan perheyritys… 2004). (koko nimenä lähdeluetteloon: Puutuotealan perheyritys kasvaa, mikäli yrittäjän motivaatio riittää. 2004. Puumies 2, 2–4.)
Jos viitataan samaan lähteeseen toistuvasti, voi käyttää joko mts.-lyhennettä tai mt.-lyhennettä.
Näiden lyhenteiden käyttö on kuitenkin tarkoituksenmukaista vain yhden tekstikappaleen sisällä, koska muuten lukija ei helposti löydä, mitä lähdettä tarkoitetaan, jos esimerkiksi samalta tekijältä on useita lähteitä ja kaikkiin on aiemmassa tekstissä viitattu. Lyhenteiden käyttöä kannattaa siis miettiä ymmärrettävyyden kannalta. Tavanomainen viittaaminen on aina paras vaihtoehto.
Esimerkkejä:
Tämä on muotoilun alalla melko uutta (mts. 23), vaikka joitakin kokeiluja Suomessakin on jo tehty. (pieni alkukirjain virkkeen keskellä, mts. = mainitussa teoksessa sivulla)
Käyttäjälähtöisyys on menestyksekkään tuotekehittelyprosessin kulmakivi. Tuotteen on oltava helppokäyttöinen, hyödyllinen ja haluttava. (Mt.) (iso alkukirjain viitattaessa useaan virkkeeseen, mt. = mainitussa teoksessa)
Saman tekijän eri vuonna ilmestyneet lähteet erotetaan lähdeviitteen sisällä puolipisteellä. Lähteet merkitään sulkujen sisään ikäjärjestyksessä:
Karpaloiden syöminen oppitunneilla syventää oppimiskokemusta (Kantarell 2015; Kantarell 2020; Kantarell 2023, 23).
Jos tekstissä käytetään montaa samanvuotista samalta tekijältä olevaa lähdettä, merkitään pieni a-, b- c- jne. -kirjain vuositietoon. Kirjaimet tulevat vuositietoon lähdeluettelon järjestyksen eli aakkostuksen perusteella. Se lähde, joka näistä on lähdeluettelossa aakkosissa ensimmäisenä, on a-lähde, seuraava lähde on b-lähde jne. Pienet kirjaimet auttavat yksilöimään lähteen. Lue asiasta lisää lähdeluetteloesimerkeistä.
Esimerkkejä:
Mikkelin vesistöissä uiville hirville on esitetty pidettäväksi sukelluskursseja uimahallilla (Markkanen 2017c).
Sosiaali- ja terveysministeriö (2020b) ja opetusministeriö (2019) ovat neuvotelleet yhdistyvänsä yhdeksi ministeriöksi, jonka nimi olisi terveydellinen opetusministeriö.
Humanistien veljeymäliitto on kehitellyt korona-ajan tylsistymistä vastaan useita eri seurapelejä. Tutkimusten mukaan vähiten suosittuja olivat sylkyhippa, trampoliinipesäpallo ja särjenmetsästys. (Välivarvas 2021a, 55; Välivarvas 2021b, 20–24.)
Yllä olevien esimerkkien mukaan lähdeluettelossa olisi ainakin kolme Markkanen 2017 -lähdettä (a, b, c), kaksi sosiaali- ja terveysministeriö 2020 -lähdettä (a ja b) sekä yksi opetusministeriö 2019 -lähde.
Huomaa, että a, b, c jne. erotinta ei voi käyttää s.a.-merkinnän kanssa, esim. s.a.a., s.a.b., s.a.c. jne.
Jos lähdeviitteeseen merkitään useita lähteitä, kirjoitetaan niiden väliin puolipiste. Lähteet voi merkitä joko aakkosjärjestykseen tai aikajärjestykseen.
Esimerkkejä:
Arjen elämä muotoutuu sitä elävän ihmisen näköiseksi. Arkea ohjaavat kirjoitetut ja kirjoittamattomat normit, ja voikin sanoa, että ihminen on kulttuurinsa tuote. (Flow & Morris 2000, 315–346; Eisenhart 2001a, 209–225.)
Koulun internetverkon palomuuria on päivitetty 2018 vuoden lopulla. Nykyinen palomuuri on tehty asbestilla kyllästetyistä opinnäytetyöteksteistä ja sen luvataan olevan niin suuri uhka hakkereille, että tietomurtoja ei enää koskaan tule. (Ryystö ym. 2018; Harvahampi s.a.)
Xamkin Opiskelun eettisten ohjeiden (2023) mukaan
tekoälyn tuottaman tekstin käyttäminen osana kirjallista työtä ei ole sallittua ilman asianmukaisia viittauksia alkuperäisiin, tarkistettuihin lähteisiin. Tekoälyä ei saa käyttää tuottamaan lopullista kirjallista tehtävää eikä sellaista tekstiä saa esittää opiskelijan itsensä kirjoittamana. Tekoälyn tuottamaan tekstiin ei viitata suoraan eikä tekstistä tule tehdä suoria lainauksia, mutta sitä voi hyödyntää soveltaen, omin sanoin ja käyttäen edellä mainittuja lähteitä. Opiskelija on aina viime kädessä vastuussa palauttamansa tehtävän sisällöstä ja sen eettisyydestä. (Opiskelun eettiset ohjeet 2023, 5; ks. myös Näin vältät plagioinnin s.a.)
Jos tekoälyä käytetään tekstin tukityökaluna, tieto merkitään esimerkiksi Arenen (2023, liite 1) esimerkin tavalla:
Tämän teoksen laatimisessa tekijät ovat käyttäneet tekoälytyökalua ChatGPT teoksen luvun 2.1 alustatalouden mahdollisuuksien kuvaamiseen. Tekijät ovat tarkistaneet ja muokanneet työkalun laatimaa sisältöä ja ottavat täyden vastuun teoksen sisällöstä.
Pitkässä raporttitekstissä tulee kirjoittaa maininta tekoälyn käytöstä jokaiseen lukuun, jossa tekoälyä on käytetty tekstin tukityökaluna, esimerkiksi näin:
Tässä luvussa on käytetty tekoälyohjelmaa Tähän tekoälytyökalun nimi ja versio. Tässä kuvataan lyhyesti, mitä kehotteita on annettu.
Lyhyessä raporttitekstissä maininta riittää tekstin alussa, esimerkiksi näin:
Tässä kirjoitelmassa on käytetty tekoälyohjelmaa Tähän nimi ja versio. Tässä kuvataan lyhyesti, mitä kehotteita on annettu.
Kuvan otsikkoon kirjoitetaan esimerkiksi näin:
Kuva 1. Otsikko (kuva luotu tekoälyohjelmalla Nimi ja versio)
Lue aiheesta lisää
Arene. 2023. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille. PDF-dokumentti. Laadittu 10.5.2023. Saatavissa: https://arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2023/AI-Arene-suositukset.pdf?_t=1686309593 [viitattu 25.3.2024].
Näin vältät plagioinnin s.a. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://ksamk.sharepoint.com/sites/Julkaisuintraan/Jaetut%20asiakirjat/Forms/Luokittain.aspx?id=%2Fsites%2FJulkaisuintraan%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FN%C3%A4in%20v%C3%A4lt%C3%A4t%20plagioinnin%2Epdf&parent=%2Fsites%2FJulkaisuintraan%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral&p=true&ga=1 [viitattu 25.3.2024].
Opiskelun eettiset ohjeet. 2023. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. PDF-dokumentti. Päivitetty 23.3.2023. Saatavissa: https://ksamk.sharepoint.com/sites/Julkaisuintraan/Jaetut%20asiakirjat/Forms/Luokittain.aspx?id=%2Fsites%2FJulkaisuintraan%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FOpiskelun%20Eettiset%20Ohjeet%202023%2Epdf&parent=%2Fsites%2FJulkaisuintraan%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral&p=true&ga=1 [viitattu 25.3.2024].
Ensisijaisesti kirjoittajan tulee käyttää alkuperäisiä lähteitä. Jos tieto ei perustu alkuperäiseen lähteeseen, on siitä kerrottava tekstissä. Tietoa lähteen lähteestä tulee käyttää vain harkitusti. Lähdeluetteloon merkitään vain käytetty lähde, ei alkuperäistä.
Esimerkkejä:
Häberli (2004) toteaa, että joskus muotoilijalle saatetaan sanoa, ettei tuotetta voi toteuttaa vain siksi, että tekijät ovat laiskoja kokeilemaan uutta ja laiskoja ottamaan haasteita vastaan (Kinturi 2004, 110).
Joskus muotoilijalle saatetaan sanoa, ettei tuotetta voi toteuttaa vain siksi, että tekijät ovat laiskoja kokeilemaan uutta ja laiskoja ottamaan haasteita vastaan (Häberli 2004, Kinturin 2004, 110 mukaan).
Häberli (2004) = ensisijainen lähde, joka olisi hyvä kaivaa esiin, mutta johon tässä viitataan toisen lähteen kautta
Kinturi (2004) = toissijainen lähde, jonka kautta tässä viitataan ensisijaiseen lähteeseen
Sinkkosen (2002, 152) mukaan Harris (2000) on kritisoinut sitä, että lapsen varhaisen hoivan vaikutukset yleistetään koskemaan lapsen muita myöhempiä suhteita.
Vuodettoman lähteen vuositieto on "s.a.".
Viittaus yhteen virkkeeseen
Keksien syöminen lähdeohjetta kirjoittaessa lisää työhyvinvoinnin tuntua aivokurkiaisen etuosassa (Humanistien liitto s.a.).
Viittaus useampaan kuin yhteen virkkeeseen
Hyvinvointialueet voivat kuitenkin tuottaa palveluita itse tai vaihtoehtoisesti ostaa niitä muilta hyvinvointialueilta tai yksityisiltä palveluntarjoajilta. Hyvinvointialueen viranomainen arvioi palveluntarpeen, jos iäkäs tarvitsee kotihoitoa, omaishoitoa, asumispalveluja tai muita sosiaalihuollon palveluita. (Palvelut ja etuudet iäkkäille s.a.)
Sivunumero erotetaan vuositiedosta pilkulla:
Useat lihakset säätelevät yhtäaikaisesti pään ja hartiaseudun asentoa ja liikkeitä (Rinne s.a., 4).
Käypä hoito -suositukset merkitään otsikon mukaan lähdeluetteloon, joten lähdeviite merkitään muodossa "(Otsikko vuosi)". Alla olevat lähdeviitteet on tehty käypä hoito -suosituksista, joita on käytetty käypä hoito -suositusten lähdeluetteloesimerkkeinä:
Alle viidentoista vuoden ikä ei ole este ehkäisyn käytölle (Raskauden ehkäisy 2017).
Nivelreuman ilmaantuvuus ja esiintyvyys riippuvat taudin määritelmästä (Nivelreuma 2022).
Lähdeviitemerkinnöissä lain nimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, mutta juoksevassa tekstissä pienellä kirjaimella. Kun viitataan lakiin, ensimmäisellä viittauskerralla voi mainita lain säätöajankohdan ja numeron. Myöhemmät viittaukset sisältävät vain lain nimen ja kohdan.
Kun laissa on luvut ja jokaisessa luvussa erikseen alkava pykälänumerointi, tulee lähdeviitteessä yksilöidä lain luku, johon viitataan.
Esimerkkejä:
"Kun teoksen kappale on tekijän suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella, kappaleen saa levittää edelleen" (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404, 19. §).
Mitä 1. momentissa säädetään, ei koske teoksen kappaleen saattamista yleisön saataviin vuokraamalla tai siihen verrattavalla oikeustoimella. Rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuotteen saa kuitenkin vuokrata yleisölle. (Tekijänoikeuslaki 19. § mom. 2.)
"Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu" (Perintökaari 5.2.1965/40, 7. luku 3. § mom. 3).
"Jos tietojenkäsittely perustuu suostumukseen, rekisterinpitäjän on pystyttävä osoittamaan, että rekisteröity on antanut suostumuksen henkilötietojensa käsittelyyn" (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, 7. artikla).
Lehtiartikkeliin viitataan tekstin kirjoittajan nimellä. Jos kirjoittajaa ei ole mainittu, viitataan artikkelin otsikkoon. Lehden nimeen ei viitata.
Esimerkkejä:
Kauhasen (2005, E2) mukaan luovaksi luultujen asiantuntijoiden jokainen työ on liukuhihnaan kahlittu ja projektoitu. (henkilötekijä vuosi, sivu; huom. ei lehden nimeä!)
On esitetty, että kaavoitukseen tulisi ottaa maininta lämmitystavasta (Lämmitystapaa ei määrätä kaavalla 2005, 6). (ei henkilötekijää)
Lähdeviitteessä vuosi voidaan liittää kaksoispisteellä standardin tunnukseen.
Esimerkkejä:
Energiatehokkuuden ja energian säästöjen merkitys korostuu erityisesti kustannusten noustessa (SFS-EN 16212: 2013, 2).
Näytepalamittauksessa betoniin porataan porauskruunulla ympyrän muotoinen railo 5 mm haluttua mittaus syvyyttä matalammalle. Betoni poistetaan railon alapintaan asti, minkä jälkeen reiän pohjalta piikataan näytepaloja. (RT 14-10984: 2010.)